Tapahtui ja kuvia

Salon Eläkkeensaajien sokkomatka 4.4.2024

Kirpeän pakkasyön (-11◦ C) jälkeen koitti ihana, aurinkoinen aamu ja Salon Eläkkeensaajien ryhmä lähti sokkomatkalle.
Iloinen puheensorina kuului bussissa ja yhdessä matkanjohtaja Arjan kanssa sovittiin, että rennosti matkataan.
Bussi lähti Salosta kohti Halikkoa Jannen toimiessa kuskina. Ensimmäinen etappi oli tietysti aamukahvin/-teen nauttiminen kera maukkaan sämpylän Mattilan Leipomokahvilassa Liedossa. Sieltä matka jatkui halki maaseutujen, välillä oli lumettomia maisemia ja vuoroin lumisia. Muutamia peurojakin nähtiin pellolla. Ja sitten olikin taas pysähdyksen vuoro, paikkana oli Luontokapinetti Yläneellä. Luontonäyttelyyn onkin mahdutettu koko maailmankaikkeus. Se kertoo kävijälleen kokonaisvaltaisesti maasta, maata peittävistä metsistä ja soista, niiden eläimistä ja kasveista sekä kaikkea tätä ympäröivästä ilmakehästä aina avaruuteen asti. Oli mielenkiintoista!
Tämän jälkeen oli taas aika hypätä bussiin ja matka jatkui.
Seuraavaksi löysimme itsemme Suomen Maatalousmuseo Sarkan pihalta Loimaalla. Matkanjohtajamme Arja kertoi, että syömme lounasta siellä ja sen jälkeen on aikaa vierailla museossa. Ruokailu sujui joustavasti noutopöydästä, vaikka meitä olikin 61 ruokailijaa. Ruoka oli maukasta ja vatsat täynnä oli mukava lähteä museokierrokselle.
Maatalouden aika -näyttelyssä tehtiin 3000 vuoden aikamatka halki suomalaisen maatalouden historian. Pääsipä kokeilemaan käsikivillä jauhojen jauhamista. Raskasta puuhaa. Välillä tuli oma mummola mieleen. Ennen koneita -näyttelyssä oli valtavasti esineitä, jotka kertoivat talonpoikaistalouden viljelystä, karjanhoidosta, ruokataloudesta ja käsitöistä aikana, jolloin oltiin omavaraisia ja koneet puuttuivat. Mitä kaikkea puusta voikaan tehdä?

Tämän tietotulvan jälkeen kutsui taas bussi. Jännää miettiä, mihin seuraavaksi ollaan menossa. No, kohta oltiin Forssassa vai pitäisikö sanoa Vorssassa? Pitihän sitä tietysti mennä Finlaysonin tehtaanmyymälään, joka on palvellut asiakkaita jo vuodesta 1855 alkaen. Myymälässä oli kauniita kodintekstiileitä, vaatteita ym. ihanissa väreissä ja kassalla olikin pitkä jono, kun monen näköistä
tarttui matkalaisten mukaan.
Kahvihammasta taitaa alkaa kolottaa? Iltapäiväkahvit/-teet nautimme Café Tammelassa, joka oli Tammelan kunnantalolla. Kunnanjohtaja Juuso Alatalo pääsi nostamaan tietokilpailun voittajan lipukkeen arpapussista.
Aurinko jatkoi meidän hellimistämme ja oli aika ottaa yhteinen matkapotretti retkiryhmästä bussin vierellä.
Jo luulimme kotimatkan koittaneen, mutta mitä vielä. Kurvasimme Urpolan tilapuodin pihaan Someron Pitkäjärvellä. Tilan emäntä tuli bussiin meitä vastaanottamaan. Hän kertoi tilalla olevan maatilapuodin, jossa oli myynnissä käsitöitä, lankoja, lampaantaljoja, mehuja, hilloja, hunajaa ym. sekä lampolan, jossa saisimme nähdä pikku karitsoja. Ne olivatkin suloisia, pienimmät olivat vasta muutaman päivän ikäisiä.
Tämän jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle Saloon. Tämä oli allekirjoittaneen ensimmäinen sokkomatka, mutta ei suinkaan
viimeinen, sillä oli niin kiva ja onnistunut päivä.

Kirjoittanut
Leena Seitz
Sihteeri
Salon Eläkkeensaajat

_______________________________________________________________________________________________________________________________________________